On jotensakin turhauttavaa sitoa itsensä näihin blogeihin...ainakin tällä luonteella. Päivittelyt miten sattuu ja alkuperäinen tarkoitus täysin hukassa.

Siispä...ei mitään uutta auringon alla. Mitä nyt alkaa tuo ikänäkö olla taas siinä pisteessä, että olisi asiaa optikolle. Siksi siis iso fontti.

Äiti soitti eilen illalla yhdeksän maissa ja kyseli mikä päivä/ilta on menossa. Siinä sitten rupalteltiin ja toivotettiin hyvät yöt. Luulen, että tuosta sikakalliista lääkityksestä on sen verran apua, että tauti etenee hitaammin. Näin jotenkin asia kyllä aikoinaan selitettiinkin. Hyvä niin...

Tuo peloittava altzheimer vaanii meitä suurta ikäluokkaakin ja siinäpä sitten maksellaan kalliita lääkkeitä pienillä eläkkeillä. Onhan aika kohtuutonta, että kuukauden lääkitys maksaa yli 100euroa vielä 42%:n korvattavuuden jälkeenkin. Onneksi sentään on vielä lääkekatto olemassa...milloinkahan sen keksivät poistaa?

Juupa...paljon olisi asiaa joihinkin instansseihin, mutta masennus on sitä luokkaa, ettei enää jaksa.