Taas vaihteeksi näin.
Nyt on taudinnimi muutamana päivänä ollut aivan hirveän karmea vatsaflunssa. Moista tautia en ole potenut, sitten hurjien vuosieni. Luulin ihan oikeesti, että kuolema tulee ja lojuessani kylppärin lattialla puolitajuttomana pelkäsin, ettei tulekaan...se kuolema. Niin tuskaista oli oleminen ja ennenkaikkea voimatonta.

Kyseistä tautia oli palvelutalon hoivayksikössä...oikein sieltä soittivat, että jos voisin muutaman päivän pysyä poissa. Niin teinkin, mutta Pääsiäislauantaina päätin mennä toivottelemaan hyvät Pääsiäiset ja viemään herkkuja. Ovessa oli iso plakaatti, että vatsatautia, muista  käyttää käsidesiä. No niin tein, mutta  olisi pitänyt laittaa myös kertakäyttöhanskat käteen, koska hääräsin äidin kodissa ja koskettelin paikkoja.

Sieltä sitten pöpö tarttui ja sain tuta, millaista on tyhjentyä molemmistä päistä yht'aikaa. Kolme päivää petipotilaana. Koira myötätuntoisesti kainalossa.

Nyt ollaan äidin kanssa jonkin aikaa pelkästään puhelinyhteydessä, kun tauti riehuu vielä vanhainkodilla ja palvelutalossa.
Äiti oli taudin kynsissä pari päivää. Hänellä ei onneksi ollut oksennusreaktiota.

Omassa elämässäni tuntuu, että olen jo voiton puolella...jopa masennuksen suhteen. Sää on ollut tänään hyvinkin talvinen, eikä auringosta ole tietoakaan, mutta jossain sisimmässäni tunnen, että paremmat ajat ovat edessä. Siis ei hyvät, mutta paremmat ja sekin riittää.

Juttelin tänään ystävättäreni kanssa skypessä ja tulimme tulokseen, että ei ihan näin erakkona ole hyvä elää. Hän on hyvinkin kaltaiseni...ei välitä ihmisten seurasta yleensä, mutta joskus olisi juttuseura tarpeen. No...senhän voi hoitaa skypessä. Ettei vaan joudu livenä toteamaan, että maailmassa on muitakin ihmisiä.

Sain tämän harvinaisen ja ihmeellisen inspiksen, kun tavoitin Vuodatuksesta erään tuttavan, jota arvostan kovasti ja koen hänet hengenheimolaisekseni.
Oli muuten melkoinen sattuma, koska en ole tämän vuoden puolella lukenut yhtään blogia. En yhdenyhtäkään!

No tähän tämä inspis sitten lopahti...taitaa olla vielä yleistä heikkoutta. Otan jaffa-huikat ja painun divaanille katselemaan kauniita ja rohkeita... ihmetellen, että kuka älykääpiö niistäkin jaksaa olla kiinnostunut. Minähän katson vain ja ainoastaan toisella silmällä...siis en seuraa sen kummemmin.