Pakkasta on näillä nurkilla ja masennusta pukkaa, vaikka sää on kaunis ja pirteän raikas. En vaan jaksa lähteä tänään mihinkään...on kertakaikkisen vetämätön olo.

Soitin äidille ja siellä hän taas tarinoi pirteänä. Tapaamme vasta huomenna, kun olen "pirteämpi"...toivon mukaan olen.

Eilen erehdyimme J:n kanssa menemään kaupunkiin. Anttilan tavaratalo oli vielä katsastamatta, joten suunnistettiin sinne ja se oli vika tikki. Porukka oli liikekannalla ja kauhea tungos hyllyjen välissä. Kassajonokin oli lähes tunnin mittainen. Tulin nääs ostaneeksi parit pitkikset äidille ja itselleni kattovalaisimen, jotta näen öisin kutoa.

Puolet tavarataivaasta jäi näkemättä, koska tuli kuuma ja tungeksiminen oli hermostuttavaa. Ehkä joku arkiaamu menen ajan kanssa tutustumaan.

Meikäläisen raihnaisuus tuntuu vaan päivä päivältä lisääntyvän. Oikea käsi on lähes liikuntakyvytön ja kaikenkukkuraksi aamupalaa syödessäni lohkesi puolet hampaasta. Sitten on lisänä vielä tämä pitkittynyt flunssa, johon ei tunnu edes antibiootit purevan.

Kaiken väsymyksen ja masennuksen keskellä olen haaveillut viikon lomareissusta. Katkos arkeen olisi nyt tarpeen. Taitaa kuitenkin jäädä haaveilun tasolle tuokin reissu.

Nyt on kuitenkin pakko lähteä koiran kanssa lenkille. Yritän iltapäivällä saada kuvan ihanasta lampusta, joka maksoi liikaa minun kukkarolleni, mutta oli ainoa väreihini sopiva.

Tämä uusi konekin on vielä niin outo käyttää...mutta eiköhän se siitä...