Vaan en masentuneena. Kaipa tuo ikä jo tekee tepposiaan jaksamisen suhteen.
Tänään vietin jälleen aikaa äidin kanssa ja voisin melkein sanoa, että se oli laatuaikaa.
Olin siellä sopivasti ruoka-aikaan ja pääsin livenä näkemään, kuinka äiti syö.
Tarkoitan määrää. Olen toki ennenkin ollut siellä ruoka-aikaan, mutta joskus syöminen on ollut pelkkää näykkimistä.

Tämänpäiväisen perusteella aliravitsemukseen ei ainakaan meidän äiti kuole. Kaikki meni, hyvä kun riitti. Annos oli aika iso. Karjalanpaistia, muussia, salaattia ja marjarahkaa. Todella herkulliselta annos näytti.
Kotiavustaja, joka ruuan toi, kertoi, että jos joskus haluan, voin käydä keittiöltä hakemassa lounastarjottimen viiden euron hintaan ja syödä siellä äidin kanssa. Sehän sopii mainiosti silloin, kun en jaksa itselleni tehdä ruokaa.

Äidille vein taas herkkuja...toiveena oli liköörikarkit ja risifrutteja. Vein myös pesuaineita, kun entiset olivat lopuillaan. Äidin palvelumaksuihin kuuluu saunottaminen ja suihkuttaminen tarpeen mukaan. Vaihdoin puhtaat lakanat ja puhtaan yöpaidan pistin sängyn päälle. Tänään hänellä olisi ollut saunapäivä...jos nyt ovat saaneet lähtemään. Äiti ei aina jaksa innostua  saunomisesta.

Huomenna menenkin äidille vasta iltapäivällä, koska omaan aamuohjelmaani kuuluu kaupunkireissu naapureiden kanssa. Sekin tuo piristystä harmaaseen arkeen.
Koiran jätän J:lle. Saa hänkin nauttia koiraneidin viimeisistä juoksun rippeistä.

Kokonaisuutena voin kuitata tämän päivän hyviin päiviin. Mieliala ollut pirteä ja asenne positiivinen. Johtuneeko siitä, että tein pari pitkää lenkkiä koiran kanssa, nauttien upeista syysmaisemista ja lämpimästä säästä.