Apean oloinen päivä, mutta yritän hakea plussapuolia tästäkin päivästä. Jo se, että tietää kesän olevan tulossa saa ajatuksen positiiviseksi.

Äidin kanssa puhuin äsken puhelimessa. Eilen oli tarkoitukseni mennä käymään, mutta olen sen verran flunssainen, että siirsin menoni viikonlopuksi. En tiedä onko tarttuvaa plaatua, mutta parempi olla varovainen. Kovasti äiti on iloinen myös puheluista ja olenkin patistanut lapsia ja muita jäljellä olevia sukulaisia soittamaan äidille.

On tämä kaikenkaikkiaan sellainen prosessi, että oma psyykkinen kuntoni on ollut koko talven heikoissa kantimissa.
Tunnen ajoittain olevani yhtä vanha äitini kanssa, vaikka minun pitäisi elää oikeasti vireitä eläkeläisvuosiani.

No...tilanne tänään on tälläinen ja omasta mielestäni olen sen hyväksynyt. Otan pienet ilonpisarat irti kaikesta mahdollisesta, kuten seuraamalla kevätkylvöjäni ikkunalaudalla. Vajaan viikon ovat olleet mullassa ja nyt jo vihertää pienet taimen alut.

Laitan krassin taimia lisää, niin saan niitä myös äidin pihaan silmän iloksi.
Matkakuumekin nostaa päätään ja mietinkin, että jos piipahtaisin  Välimeren keväässä.
Ihan mahdollista, mikäli saan koiralle hoitajan tuosta naapurista. Koiraa on turha raahata pienelle lomaselle...pitempi reissu sitten erikseen. Semmoinen 10 päivää saattaisi olla sopiva trippi tässä tilanteessa.

On upeaa aina masennuksen jälkeen huomata, että elämä kantaa...sittenkin. Sanat eivät riitä kertomaan millaista on syvässä masennuksessa. Ei pienintäkään valopilkkua näkyvissä ja koko elämänhalu tipotiessään. Tuon kaiken ymmärtää vain toinen masentunut. Onneksi rinnallakulkijoita on elämässäni, joiden kanssa voin skypeilla ja vaihtaa s-postia. Suurin osa ystävistäni on tätä masentuvaa porukkaa...onneksi joukossa on myös ns.terveitäkin, jotka jaksavat tsempata. Yksi asia heissä kuitenkin nyppii (siis näissä normaaleissa), he eivät pysty samaistumaan masentuneeseen ja usein kuulenkin heiltä kommentin: Ota itseäsi niskasta kiinni. Vaan se ei auta ja sen tietää ainoastaan masennuspotilas.

Pientä henkistä väkivaltaa käyttäen otan itseäni nyt niskasta kiinni ja ryhdyn siivoamaan.