Melkoisen metkaa, kun visiitit äidin luona sujuvat ihan kivasti. Enää en ahdistu niin paljoa, kuin aikaisemmin, eikä enää ole kova kiire pois...maltan keskustella ja vastata usein toistuviin kysymyksiin. Taitaa olla joku kasetti mullakin päässä, jonka laitan päälle visiitin ajaksi.

Olin ostanut äidille nätin puseron ja se olikin puettu hänelle sunnuntain kunniaksi. Hamekin oli niin sävysävyyn. Tuntui ihan kivalta huomata, että henkilökunta näkee vaivaa etsiä sopivat vaatteet...vai liekö ollut vahinko ;)?

Ei tainnut olla vahinko, koska olen aikaisemminkin huomannut, että vaatteet on valittu toisiinsa sopiviksi. Äiti oli aikoinaan todella tarkka vaatetuksensa suhteen, siksi on kiva, että joku välittää...

Olen myös kertonut henkilökunnalle, että äidin hiukset tulee leikata kerran kuussa...siellä käy kampaaja paikan päällä ja jättää laskun pöydälle. Samoin myös jalkojenhoito...senkin olen pyytänyt kerran kuussa...

Olen päättänyt, että minun äidiltä ei saa puuttua mitään, minkä rahalla voi saada. Vanhan naisen mielihyvä tulee niin pienistä asioista...rasiallinen tuoreita vadelmia saa jo silmät loistamaan.

Tänään vein jättisäkin weskipaperia ja ranskalaisia pastilleja. Meidän äiskällä on karkkipäivä joka päivä ;)

Olen asunut tässä uudessa kodissani nyt reilun kaksi viikkoa ja kaikki näyttää jo siltä, että olisin asunut vuosikaudet.
Äsken piipahti naapuri pienen toy-villakoiransa kanssa ja meidän neiti osoitti ensimmäisen kerran, ettei perusta tuon villikon seurasta...syynä luultavasti meidän neitokaisen juoksuaika...koiravieras oli myös narttu ja olisi halunnut leikkiä hippaa tosi railakkaasti.

Eiköhän tämä taas tästä ala kulkemaan...päiväkirjablogin pito meinaan.