Nonnii...nyt on äiti kotona ja virkeässä kunnossa onkin.
Palvelutalon henkilökunta oikein ihmetteli virkeyttä.

Kestihän tuo lasareettireissu tasan 2viikkoa.
Toivottavasti kaikki nyt menee hyvin ja saa viettää Joulun rauhassa muistellen vanhoja hyvänajan Jouluja...

Ihan mukavaa on kuunnella äidin muisteluja hänen lapsuudesta...minä sitten kerron omia muistojani lapsuudesta. Nyt tietenkin on tapeetilla Joulu!

Omasta lapsuudestani muistan, että Jouluaattona oli hieno hetki, kun pimeällä mentiin torille hakemaan kuusta. Asuimme melkein torin vieressä.
Äiti halusi aina latvakuusen...minä olisin tykännyt sellaisista pienemmistä, tuuheista kuusista, mutta koska äidin kotona oli aina ollut iso latvakuusi, niin ehkä äiti halusi säilyttää perinteen...kuin myös sen, että perheenpää (heillä isä, meillä äiti)) koristeli kuusen...sekös minua harmitti.
 Olisin niin mielelläni hypistellyt kauniita lasipalloja ja käpyjä.
Taisi jäädä siitä trauma, koska aikuisena olen lähes aina koristellut kuusen...

Tosin annoin lapsienkin koristella, mutta diplomaattisesti neuvoin paikan, mihin pallot ja lameet laitetaan.

Monta asiaa on selvinnyt, kun olen äitiä kuunnellut ja sitten tulkinnut mielessäni. Olen sellainen kyökkipsykologi...

Omakin olo on melkoisen hyvä...lukuunottamatta noita saamarin korvia.
Ne on pakko hoidattaa kuntoon ennen Joulunpyhiä.
Tänään oli tarkoitus mennä lääkäriin, mutta tuo äidin kotiuttaminen pisti piirustukset uusiksi.

Nyt nukkumaan...hopi-hopi...tuntuu koira tuossa viestittävän.