keskiviikko, 19. marraskuu 2008

Päivittelyä

On jotensakin turhauttavaa sitoa itsensä näihin blogeihin...ainakin tällä luonteella. Päivittelyt miten sattuu ja alkuperäinen tarkoitus täysin hukassa.

Siispä...ei mitään uutta auringon alla. Mitä nyt alkaa tuo ikänäkö olla taas siinä pisteessä, että olisi asiaa optikolle. Siksi siis iso fontti.

Äiti soitti eilen illalla yhdeksän maissa ja kyseli mikä päivä/ilta on menossa. Siinä sitten rupalteltiin ja toivotettiin hyvät yöt. Luulen, että tuosta sikakalliista lääkityksestä on sen verran apua, että tauti etenee hitaammin. Näin jotenkin asia kyllä aikoinaan selitettiinkin. Hyvä niin...

Tuo peloittava altzheimer vaanii meitä suurta ikäluokkaakin ja siinäpä sitten maksellaan kalliita lääkkeitä pienillä eläkkeillä. Onhan aika kohtuutonta, että kuukauden lääkitys maksaa yli 100euroa vielä 42%:n korvattavuuden jälkeenkin. Onneksi sentään on vielä lääkekatto olemassa...milloinkahan sen keksivät poistaa?

Juupa...paljon olisi asiaa joihinkin instansseihin, mutta masennus on sitä luokkaa, ettei enää jaksa.

sunnuntai, 26. lokakuu 2008

Talviaikaan

Blogin päivittely on jäänyt, mutta sen sijaan arkielämän livepäivittelyä on ollut senkin edestä.

Syksyn koleat säät aiheuttavat minulle niin montaa harmia kipuineen, että en jaksa enää blogiin tulla marisemaan.

Äiti voi olosuhteisiin nähden ihan hyvin ja mielialakin on ajoittain suorastaan riehakas ;) Olen jo oppinut ne aihepiirit, joista äiti tykkää. Välillä laulamme vanhoja lauluja, jotka ovat mieleen jääneet. Muistan, kun äiti sanoi aikoinaan mulle, että jospa läksytkin jäisivät yhtä hyvin mieleen, mitä nuo iskelmien sanat.

Tänään menen äidin luo tarkistamaan onko siellä siirrytty tunti taaksepäin...samalla hoituu äänestäminen, kun on vaalipaikka matkan varrella.

Minä siirryin jo viikko sitten talviaikaan untuvatäkin merkeissä ja nyt on sitten nukuttava makkarin ikkuna hieman raollaan. Muuten on ihana peitto...ei aiheuta allergiaa ainakaan minulle ja on niin kevyt. Mies ne meille osti ja olivat niin hintavat, että olin oikeasti pyörtyä. Ehkä ne sitten lämmittävät loppuelämän.

Eilen oli naapurin kaima istumassa iltaa ja paransimme maailmaa...moitimme TV-ohjelmat ihan lyttyyn, kun lauantai-iltana ei edes tule mitään katsottavaa "meidän ikäisille"...no minähän nyt vahdin tuota BB:tä Subilta, vaikka pientä kisaväsymistä onkin ilmennyt...

Hauvalle on varattu eläinlääkäri marraskuun lopussa. Lopetetaan juoksuajat tykkänään, kun pentuja ei aioita tuottaa...ettei vaan tule märkäkohtua...tai muuta vastaavaa.

Nyt ylös, ulos ja lenkille...minä tosin lähden autolla, koska sää on aika kamala!

tiistai, 30. syyskuu 2008

Ei mitään erikoista

Heh...eipä todella olisi kannattanut tulla tänne notkumaan, kun palvelu pelittää niin älyttömän hitaasti ja toisekseen, kun minulla ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa...siis kirjoitettavaa.

Kauniita syyspäiviä olen saanut ihastella, mutta tuskin kovin ideaalia on ryhtyä säitä pohtimaan.
Olen tutuissa syysfiilingeissä. Toisaalta puhtia täynnä, mutta kaiken toteuttaminen jää huomiseen ja sitten taas huomiseen jne. Aika menee suuria suunnitellessa...

Tänään olin ex-naapurini moraalisena tukena auton katsastuksessa ja samalla piipahdimme pienellä shoppingilla. Mukaan tarttui iso taulupohja, joka tosiaan oli niin iso, että hyvä kun autoon sopi. Siihen aion maalata sielunmaisemaa, kunhan pääsen väreistä selvyyteen. Mieleni tekisi maalata tilateos mustaa ja punaista...siitä on jo visio päässä...saa nyt nähdä mitä tulee...vai hautautuuko taulupohja vaatehuoneen uumeniin.

Syysflunssa on vaivannut senverran, että en ole käynyt äitiä moikkaamassa muutamaan päivään. Loppuviikosta aion kyllä mennä. Soittanut tietenkin olen ja kertonut olevani flunssassa. Keuhkot olivat pari päivää niin kipeinä, että oli vaikeata nukkua...suunnittelin jo tohtorille menoa. Aloitin kuitenkin viikon Prednisolon- kuurin ja oireet helpottuivat heti. Aikamoinen lääke tuo maaginen kortisooni...

Tänään käytin aamupäivällä koiruliinin lääkärissä, kun sillä ilmiselvästi oli jotain vaivaa alapäässä (juoksun lisäksi)...no...anaalirauhasethan siellä olivat mönjää täynnä. Olen yrittänyt itse niitä tyhjentää, mutta varmaan olen liian helläkätinen, kun en saa mitään tulemaan. Nyt pieni kultani nukkuu jalkojeni juuressa rauhallista koiranunta.

No...tämmöistä päiväkimaraa tänään...eikä mulla muka ollut mitään sanottavaa...ai niin...alussa taisin mainita jotain mielenkiinoisesta, mutta tämä oli vain tajunnanvirtaa äkkiseltään ja kuitti tästä päivästä.


lauantai, 6. syyskuu 2008

Ilman otsikkoa

Tuntuu joskus niin tyhmältä miettiä otsikkoa näille mun jutuille.
Elämä on toistaiseksi niin kaavamaista ja pienieleistä, joten mitään kunnon lööppiä ei mun elämästä saa revittyä.

Ystävätär lähti kohti kotiaan aamujunassa ja olin tietty saattamassa. Aikomus oli käydä hieman kaupoissa, mutta en jaksanut ajella edestakaisin ja oli tuo "poikaystäväkin"mukana plus tietty koiraneiti. Junaa odotellessa kävimme torilla kahvilla...markkinameininkiä näkyi olevan rinkeleineen päivineen...mukaan ei tarttunut yhtikäs mitään.

Eilen kävin äidin luona lauleskelemassa ja hyvin oli äidillä muistissa Ruotsin kansallislaulu ruotsiksi tietenkin...kuin myös maamme laulu...sekin ruotsiksi. Ne kun on kerran selkäytimeen mennyt, niin siellähän sitten ovat.
Tuli tuossa päivänä muutamana isämeidän-rukouskin englanniksi.

Aika kummallinen on tuo ihmisen muistijärjestelmä...tämän päivän tapahtumat saattavat häipyä  sen vägen, mutta vuosikymmenien asiat ja opit tulevat, kuin vettä vaan.

Huomenna aion mennä metsään...sieniä näyttäisi olevan aikalailla, joten eikun poimimaan...

Puhki ja poikki tunnun olevan, eikä sanaisessa arkussakaan juuri ole mitään ammennettavaa, joten se on sitten pisteen paikka.

sunnuntai, 31. elokuu 2008

Alakuloa

Sitähän ei edes tarvitsisi mainita...alakulo kuuluu minun päiviini melkein joka päivä.

Kävin äidillä ja käynti masensi, koska äidilläkin oli alavireinen päivä. Vakiojutut juteltiin ja tuliaisiksi vein jäätelön. Aikalailla herkkuja vien, mutta muuta piristystä en keksi. Äiti ei enää jaksa motivoitua ulos lähtemiseen...tai sitten minä olen huono motivoija. Tänäänkin oli kaunis, kirpeä syyspäivä, mutta ei äitiä haluttanut lähteä.

Huomenna hurautan kaupunkiin... ystävättäreni tulee käymään ja haen hänet asemalta. Kiva, kun vielä joku jaksaa tulla tänne Jumalan selän taa. Junalla matka Helsingistä tänne kestää n.3tuntia. Naapurin rouva lähtee kyytiin shoppailemaan...itsellänikin on asiaa verholiikkeeseen.

Vaihdoin vaihteeksi makuuhuoneen järjestystä... jo kolmannen kerran tässä kuussa...jokohan olisivat nyt paikoillaan. Ainakin sain liikkumatilaa enemmän.
Tämä tietsikkapöytä lohkaisee ison alueen neliöistä.

Saas nähdä kuinka jaksan katsella Big brotheria joka ilta...ystäväni on henkeen ja vereen BB fani...olemme samanikäisiä, mutta itse en kovinkaan kiihkeällä palolla jaksa sitä seurata. Joskus kyllä...