Tänään sentään äidin kanssa naurettiin. Tuntui kivalta, kun hän itse huomasi "pikku kömmähdyksensä". Monena päivänä hän on kysynyt, että mikä minä olen horoskoopissa. Tänään taas sama juttu, kun hälle vastasin, niin siihen hän sitten, että hänellä on tosi huono liikennemerkki. Sen jälkeen hillitön nauru ja korjaus, että horoskooppimerkki.

Tämmöistä on nykyisin äidin kanssa. Joskus itkua ja hammasten kiristystä ja välillä taas naurua ja helliä hetkiä. Tänään en uskaltanut kovin halia, kun on tuo flunssa tehnyt tuloaan jo useamman päivän.

Ostin äidille vähän uutta vaatetta, kun pitää olla sitä arsenaalia, koska pesulakierros kestää noin viikon.
Vein taas liköörikarkkeja. Kysyin hoitajilta, että voiko äidille antaa niin paljon karkkia. Sanoivat, että joka päivä voi olla karkkipäivä tuossa iässä.

Onhan mielihyvää jostain saatava.
Nyt täytyy kyllä mennä koiran kaveriksi nukkumaan. Se käy kuopimassa siihen malliin, että se tarkoittaa nukkuma-aikaa.
Pitänee jotain kuviakin järjestää tämän tylsän blogin piristeeksi. Vaikkapa syksyn ihania värejä...
Onkohan mulla alhainen itsetunto? Eihän tämä mikään tylsä ole...heh. Vai onko? Retoorinen kysymys.

P.S Saattaa tulla samaa juttua useampaankin kertaan, mutta en ota siitä pulttia, koska täman pääparan on oltava niin monessa mukana. Ja rehellisyyden nimissä, muisti on jo huono...itse käytän sanontaa: hajamielinen.