Taitaa juttu olla niin, että minusta ei ole blogin pitäjäksi. En ole vaan jaksanut paneutua kirjoittamiseen...elämäni miettimiseen sensijaan puhtia on riittänyt.

"Hiukka" oli taas paussia...tuntuu vaan niin turhanaikaiselta kirjoittaa samoja tuntemuksia kuukausi toisensa jälkeen...veivata ja vääntää...valittaa ja vouhkata.

Pari muuttoa on tähän muutamaan kuukauteen sopinut ja nyt alkaa tuntua, että enää en jaksa pyöritellä elämääni miehen kautta. Tämä on-off saa loppua ja jatketaan ystävyyspohjalta...tässä rumbassa menee muuten pian terveys. Vatsaa väänti, päätä särki ja verenpaine nousi...

Äitikin voi hyvin ja on tullut iloisemmaksi...ei ole enää kärtty. Meillä on oikeastaan oikein mukavaa, kun siellä visiteeraan. Lauletaan, luetaan äidin vanhoja päiväkirjoja ja mietitään Suomen presidenttejä.

Ajoittain äiti on jopa ihan reaaliajassa...ehkä lääkityksestä on ollut jotain apua sittenkin.
Nyt kun taas olen itsellinen sinkku, niin olen aivan täpinöissäni elämäni suhteen.
Ei enää pakollisia huushollihommia määräaikaan, ei kaljanhuuruja, ei omituista höpöttäjää sotkemassa ajatuksiani ja nostamassa verenpainetta.

Waude...kuinka taas nautinkaan yksin olosta (tai siis kaksin...koiran kanssa)
Sain viikonlopuksi auton käyttöön, joten pääsen äitiä moikkaamaan. Asun nyt hieman kauempana palvelutalosta ja kuusi kilometriä tuntuu liian pitkältä päivälenkiltä...kyllähän se menee, jos säät sallii, mutta nyt ei tunnu sallivan.

Outoa taas paneutua blogiin, kun en edes muista mitä olen tänne suoltanut. Dementiako minulla? Ei kai ;) On vaan niin paljon asioita pienessä päässä, että kaikki ei aina kestä järjestyksessä.

Lapinreissu tehtiin ja kolme viikkoa riitti tällä kertaa. Säät oli mitä oli ja sääskiä enemmän, kuin laki sallii. Viihtyvyys olisi ollut parempi, jos miehen rentoutuminen ei olisi mennyt överiksi. Sääli, ettei ihminen osaa nauttia elämästään ilman päihteitä.

Niin että tämmöistä...katellaan ja ihmetellään, mistä ne kuuskymppiset mummot on tehty.