Yritän ottaa  hiukan positiivisemman asenteen!  Ilokseni huomasin, että sivuilla oli käynyt vierailijoita oikein kommenttien kera. Kiitokset kaikille kommenttien jättäjille.
Kommentit ovat todella tervetulleita ja kannustavat blogin kirjoittamiseen.

Itsellenihän minä kuitenkin tätä blogia rustaan ja ehkä jossain vaiheessa päästän lapsenikin tänne kurkistelemaan. Kukaan kolmesta lapsestani ei käsitä, kuinka raskasta minun on "päivittää äitiä". Fyysisesti en rasitu, mutta tuo herkkärakenteinen psyyke ei meinaa kestää...

Äsken tulin "kierrokselta". Tuo kierros käsittää kaupassakäynnin ja palvelutalokäynnin. En laske tunteja, mutta en myöskään malta olla mainitsematta, että kierros kestää 2-3tuntia.
Tällä käynnillä tiskasin astiat, tsekkasin pyykit, pyyhin pölyt, imuroin lattian ja pesin wessan. Sanonta kuuluu, että laiska töitään luettelee, mutta nämä kaikki hommat ovat jokapäiväisiä...paitsi imurointi. Sen teen kerran viikossa tai tarpeen mukaan.

Koska palvelutalon palvelut ovat kaikki tuotteistettuja, niin näistäkin hommista tulisi iso lisälasku ja täytyy sanoa, että en halua jättää äitiä pelkkien palvelujen varaan.

Siihen täytyy jossain vaiheessa kuitenkin mennä, koska omat voimat eivät tunnu kovinkaan pitkälle riittävän. Tämä homma on palkatonta työtä, joka yleensä lankeaa ainoalle lapselle. Olen itse sairaseläläkkeellä ja minullakin on oma elämä.
Taas alkoi kielteisyys puhumaan ja kirjoitus saa valittamisen sävyn.
No...äiti valittaa minulle ja minä tänne. Sitäpaitsi äitini on nk.vaikea vanhus, koska hän on ollut hyvinkin mutkikas ihminen läheisilleen. Hoitohenkilökuntaa kohtaan hän on hymyilevä, huumorintajuinen ja aurinkoinen vanhus.

Äiti on jo niin omissa maailmoissaan, ettei huushollissa ole enää edes järkeä. Niihin en kuitenkaan raaski puuttua. Häärätköön mitä häärää. Yritän vain pitää tolkkua, että likaset vaatteet eivät sekoitu puhtaisiin. Sohvan selkämyksellä on jatkuvasti nippu alusvaatteita, jotka pitää päivittäin katsastaa, ovatko käytettyjä vai puhtaita.

Lavuaarissa saattaa olla pyykkiä likoomassa, jotka sitten kerään muovikassiin ja tuon omaan koneeseeni pestäväksi.
Tänään taas vein jäätelötuutin, koska äiti on todellinen herkkusuu. Oli kuulemma oikein hyvää. Juttelimme niitä näitä, kunnes hän kysyi, että onko mulla pojat vielä kotona. Ensin äimistyin ja sitten tajusin, että hän oli juttelevinaan tyttäreni kanssa, jolla on 2poikaa.

Wessan siivoominen oli taas tosi paskajuttu. Rohkenin sanoa äidille, että olisi hyvä vetää wessa käytön jälkeen, johon hän hyvin kiukkuisesti vastasi, että kyllähän minä sen tiedän. Tilannetta on vaikeuttanut myös se, että emme ole koskaan olleet tarpeeksi läheisiä. Tiedän, että äiti ei ole sopeutunut omaan tilanteeseensa, eikä ehkä aiokaan sopeutua. Jotenkin on kamalan noloa mennä tarkistamaan äidin sänkyä.
Tänään kuuntelin taas niitä lottajuttuja ja runonpätkiä, joita äiti latasi ulkoa pitkät rimssut.

Nyt minä aion juoda kahvia...