Ei kai vaan ole käymässä niin, että masennuksen niskalenkki jo hamuaa minua kuristukseensa.

Äidin kanssa juteltiin tänään puhelimessa, kun en jaksanut varustautua ihmistenilmoille. Kotona voi olla metsäläisenä ja koiraakin voi pissittää samoissa vetimissä, mutta visiitille palvelutaloon on aina pukeuduttava ihmisten tavoin.

Ajatuksissa olen tehnyt jos jotain projektia, mutta toteuttaminen onkin sitten eri juttu. Tänään en jaksanut mennä edes kauppaan...joten paljonpuhutulla kaurapuurolinjalla ollaan. Koiralla on aina ruokaa ja se on päässyt lenkillekin, vaikka ilma on tuulinen, kylmä ja kostea...yääääk.

Mulla on muutakin päänvaivaa...muuton yhteydessä katosi Canonin digikameraohjelma...joku Solutions Disk, joten nyt en saa siirrettyä kuvia koneelle. Ajoin sen levyn uudelleen ja se asentui, mutta kun laitan piuhat kameraan, niin ei tapahdu mitään. Siinäpä on tunti jos toinenkin vierähtänyt ongelmaa ratkoessa.

Meikäläisen tekninen osaaminen kun ei ole huippuluokkaa. Saatan tehdä vahinkoakin, jos oikein innostun "naisenlogiikkaani" luottamaan.

Onneksi on loppuelämä aikaa...ja sitähän ei sitten taas tiedä, onko sitä paljon vai vähän...ehtii mitä ehtii...ja mikäänhän ei ole niin tärkeää, kuin purjehtiminen...ehkä nyt kuitenkin puutarhanhoito. Eikä sekään nyt ole niin kovin tärkeää.

Pääpiirteittäin elämä on ihan mallillaan ja aika kivaakin, kun osaa siltä kantilta ottaa.

 Ihmisellä pitää olla tavoitteita:
3-vuotiaana, ettei tulisi pissi housuun.
15-vuotiaana, että olisi ystäviä.
18-vuotiaana, että olisi ajokortti.
20-vuotiaana, että saisi seksiä.
35-vuotiaana, että tekisi rahaa.
50-vuotiaana, että tekisi lisää rahaa.
60-vuotiaana, että saisi seksiä.
70-vuotiaana, että olisi ajokortti.
75-vuotiaana, että olisi ystäviä.
80-vuotiaana, ettei tulisi pissi housuun.