Niin se vaan on...kiire on ainoastaan mielessä...se ei ole todellista.
Meitä on kaksi henkeä Joulua viettämässä ja ruuat saa vaikka valmiina, jos ei itse jaksa tehdä.

Olen onnistunut lihottamaan itseäni jo kolmella kilolla, vaikka joulumässäily on vielä edessä. Varaslähtö pipareiden, torttujen ja glögin merkeissä on tuottanut tulosta...on siinä mukana ollut aurajuustoakin ja suolakeksejä ja viinirypäleitä kilokaupalla...huh...huh...

Olen sellainen ongelmasyöjä...kun on ongelmia/huolia, niin kasaan iltaisin herkkuja pöydälle ja aloitan mielipahan hoidon.

Äiti onneksi voi jo paremmin ja todennäköisesti kotiutetaan alkavalla viikolla. Neste on lähtenyt kiertämään ja turvotus näin ollen laskenut. Piristynytkin on huomattavasti. Sitkeää tekoa äiti on...täytyy todeta.
Mukavampi on kotona olla...sairaalassa se vähäkin kunto ja liikkuminen jää.

Sain tänään uutta päänvaivaa, kun mies esitti tulevaisuudensuunnitelmia...ne ovat alunperin minun, mutta eivät aikanaan kelvanneet...nyt sitten on toinen ääni kellossa.

Meidän huushollissa/huusholleissa vaihtuu suunnitelmat tuontuostakin, joten niihin on jo tottunut.
Kävin jo kurkkimassa asuntoautoja netistä, koska suunnitelma vaatisi sellaisen.

Aika näyttää...onneksi nykyinen luonteeni on sopeutuvainen, enkä enää saa päähänpinttymiä, niinkuin nuorena. Uskon, että kaikki menee parhainpäin.

Harmi vaan, kun ikä painaa päälle täysillä...unelmissa kyllä löytyisi vaikka mitä...toteutuminen onkin sitten asia erikseen.