Kuinka vaikeaa  voi ollakaan tyttärenä oleminen vanhukselle, jonka persoonallisuus muuttuu päivä päivältä.
Käynnit äidin luona tuottavat enimmäkseen kielteisiä tunteita ja pahaa mieltä. En jaksa ymmärtää hänen vihamielisyyttään, haukkumistaan, loukkaamistaan...päivästä toiseen.

Tähän blogin kirjoittamiseen ryhdyin aivan pystymetsästä, mutta nyt se on tehtävä, koska näitä tunteita ei voi muuten säilöä. On kirjoitettava päivittäiset tapahtumat pala palalta...tällä kertaa minusta ei siihen ole, koska tunteet käyvät liian kuumina ja ristiriitaisina.

Ehkä yritän tällä blogilla pelastaa loput mielenterveydestäni.
Toivon myös hartaasti, että kohtaan täällä blogimaailmassa kaltaisiani. Toivon myös, että nuoremmatkin täällä kävisivät, koska jokainen meistä vanhenee.

Kunhan saan pääni päiväjärjestykseen, niin luulen, että minulla on jotain annettavaakin...jos ei muuta, niin kokemusta.