Leppoisa, mutta alakuloinen päivä. Hyvää ruokaa ja kahvin kanssa torttuja.
Mieli on kuitenkin maassa, koska äitini joutui sairaalaan tiistaina sydämen vajaatoiminnan vuoksi.

Kävin häntä eilen katsomassa ja kovin väsynyt hän oli. Happiviikset helpottamassa hengittämistä.

Matkan peruutin heti. Lääkärin mukaan tilanne ei ole kovin kriittinen...vaatii kuitenkin sairaalahoitoa.

Huomenna ajelen taas kaupunkiin ja menen sairaalaan. Samalla voin tehdä kauppakierroksen. J haluaa ostaa uuden TV:n...sellaisen oikein ison. Minä saan sen vanhan, joka on sekin melko iso...taitaa olla liian iso minun pieneen yksiöön.

Ei luista kirjoittaminen.
Yhtään ei kylläkään harmita matkan peruuntuminen...päinvastoin...en oikein olisi näissä fiiliksissä jaksanutkaan.

Tässä on muutakin harmiteltavaa...kuten keskimmäisen poikani alamäki. Aikuinen mies ja vinkuu vielä äidin perään...tai rahan...sitä en kyllä enää hänelle jakele.

Huh huh tätä elämää...onnellinen olen kuitenkin Suomen itsenäisyydestä ja kiitollinen niille epäitsekkäille miehille ja naisille, jotka antoivat kaikkensa tämän maan eteen.
Heille sytytin tänään kynttilät!!!