Edelleen veivaan tuota mielialajuttua...tänään olen ollut niin elossa, niin elossa...vaikka visiitti äidin luona tuottikin taas pahanmielen.
Tämä pahamieli tosin tuli omasta käytöksestäni...kun en jaksanut venyä, en jaksanut siinä tilanteessa yhtään mitään, vaan hermostuin korottamalla ääntäni.

Moitin nyt itseäni suuttumisestani ja tunnen olevani maailman huonoin tytär, kun en jaksanutkaan vanhan ihmisen oikkuja. Ehkäpä yritän liikaa ja turhaudun päivä päivältä enemmän, koska en yrityksestä huolimatta osaa taikoa äidille tyytyväisyyttä.

Tämä äitiproblematiikka on niin sisäsyntyistä ja juontaa juurensa aina vauvaiästä saakka. Nyt vaan on uusi asetelma äidin ja tyttären välillä. Tahtoisin niin purkaa kaiken  ulos...vaikkapa tähän blogiin. Sitä en kuitenkaan tee, koska äiti on myytti...pyhäasia ja vielä elossa.

On kuitenkin erittäin vaikeaa pitää kurissa sitä pientä tyttöä, joka sisälläni kapinoi ja vaatii vieläkin sisukkaasti näkyvyyttä äidin silmissä.

Osaan kyllä vetää tyylikkäästi myös vanhempi-roolin, mutta aikuinen on ajoittain pahasti hukassa.
Huomenna menen kaupunkiin korjauttamaan äidin silmälasit...laittavat kuulemma uuden sangan vanhoihinkin laseihin ja minä kun väänsin aamulla rautalangasta hienon sangan, siinä pelossa, että äidin elämä sekoaa ja kaatuu täysin niihin silmälaseihin.

Ihan hyvän väliaikaissangan tein Tiimarin paksuhkosta alumiinilangasta. Ei vaan kelvannut...itselleni olisi kyllä kelvannut...ainakin väliaikaisesti.

Vaikka nämä visiitit ovatkin täynnä tunteenpurkauksia, niin aina kun lähden, halaan ja silitän äidin hiuksia.

Taidan olla totaalisen huonohermoinen ihminen. Eihän tälläisiä sopisi edes kirjoittaa...ärsyyntymisestä ja maltin menetyksestä vanhuksen kanssa.

Hieman kuitenkin haluan itseäni puolustaa: ei lapsuuden traumoja ylipyyhitä noin vain...ei edes tässä vaiheessa.

Taisin jauhaa tätä samaa eilenkin...ei mahda mitään...tätä jauhamistahan nämä päivät ovat...analyysia analyysin perään. Tokkopa enää kannattaa...helpommalla pääsisin järkeistämällä koko tilanteen, mutta järki ja tunne eivät kulje käsikädessä minun tapauksessani.