Aikaa kuvan ottamisesta on kulunut 40v ja jokunen kuukausi päälle.
Juhlimme kuvassa äitini 50v.päiviä.
Huh huh...kyllä aika rientää...varsinkin tässä loppupäässä se suorastaan tuntuu kiristävän vauhtia, aivan kuin juoksukilpailujen loppukirissä.
Itse olen tuossa kuvassa vasta kahdenkymmenen. Tuohon aikaan tupeerattiin hiukset valtavan suureksi palloksi ja siihen sitten pullollinen hiuslakkaa. Paitsi äiti. Hänellä oli säädyllinen ja kaunis kampaus, sekä jakkupuku. Äiti oli ns.ladylike-tyyppi.
Minusta ei sitten jakkupuku-ihmistä tullut. Siinäkin tuotin pettymyksen äidilleni.
Tänään ei ole tarvinnut tuntea isompia tunnekuohuja. Kävin äidin luona ja vastoin odotuksiani, hän olikin vallan siedettävä. Paha sanonta, mutta niin vaan asia on. Siis toisin sanoen, hänellä oli tänään "hyvä päivä".
Teimme uusia järjestelyjä hoitohenkilökunnan kanssa. Tuo palvelupuoli voidaan aina nikkaroida tarpeen mukaan ja nyt tunsin, että tarvetta on.
Olen lähes burnoutissa, joten siksi nämä uudet järjestelyt. Katsotaan sitten, mitä se tekee rahassa. Periaatteessa tuo raha ei näyttele kovinkaan suurta osaa, koska äidillä on varaa ostaa palvelut.
Minua on kismittänyt ainoastaan se, ettei maksetuista palveluista ole tullut tarpeeksi vastinetta rahoille.
Nyt alkaa painaa väsy päälle, kun kaivamalla kaivan kielteisiä ajatuksia.
Loppukaneetiksi seuraavaa...
"Voi Luoja, miksi minun on niin vaikeaa ja ahdistavaa katsoa vanhuutta silmästä silmään? Nähdä, kuinka elämä on kuluttanut loppuun energisen ja ryhdikkään naisen... riisunut hänet ihmisen haamuksi, varjoksi vaeltamaan menneisyydessä...sodan kauhuissa ja nuoruuden huumassa...vailla tätä päivää."
Kommentit