Aikamoinen päivä.
Median suoltamaan uutistulvaan en ota kantaa, vaikka mielipide asiasta minullakin on.

Eniten olen tänään huolissani äidistä. Minulla on toistaiseksi "porttikielto", koska norovirusta ei ole saatu vielä aisoihin. Siellä desinfioidaan kaikkien asukkaiden asunnot...tai ainakin pestään hyvin.

Eipä todellakaan ole mukavaa saada sitä tautia. Luulin jo eilen, että sairastuin uudelleen, kun vatsa oli kovin kipeä.
Puhelimessa juttelin eilen äidin kanssa ja hän tuntui olevan ihan pirteänä...ainoana huolenaan se, että kun ei muista enää mitään. Tuo vaihe onkin varmasti kiusallisin, koska itse vielä tajuaa, että muistimuutos on tapahtunut tosiasia.

Toisaalta olen helpottunut tuosta porttikiellosta. On niin äärettömän vaikeata kohdata äiti, kun välillämme on tuo muistamattomuuden muuri. Aikoinaan olemme äidin kanssa puhuneet politiikan päiväntapahtumat ynnä muut uutiset. Nykyisin meillä ei ole juuri mitään juttelemista. Kyselen nukkumisen ja syönnin. Halaan ja silitän hiuksia. Äiti yrittää pitää juttua yllä, mutta osa puheesta on ihan höpönhöpöä...siis mielikuvituksen tuotetta. Kiltisti kuitenkin kaikki kuuntelen.

Näin vaan on mentävä...päivä kerrallaan. Pianhan pääsee pihalle istumaan, kun ilmat lämpenevät. Jäätkin sulaa kovaa vauhtia. Äidin pikkupihaan on osittainen järvimaisema.