Sain illansuussa päähäni, että haluan just tänään asentaa ulkovalot...vaan niitäpä ei löytynytkään mistään. J etsi omat kaappinsa ja verkkokellarinsa ja minä omani...löytyihän ne sitten...J:n kaapista, jonkin kassin alta. Hän ei halua valoja laittaa, joten antoi ne suosiolla minulle.
Ihanan tummansiniset pienet valot...en kuitenkaan viitsinyt niitä tuolla pimeässä viritellä, joten jäivät huomiseen.
On meilläkin suhde...varmasti näyttää omituiselta meidän touhu naapureista, mutta eipä tuo haittaa. Joulu vietetään yhdessä ja niin pois päin...ollaan jo sen verran vanhoja, että on ne samat ritualit joka Joulu ja olenhan minä mainio kokki ;)
Ollaan pariskunta, joka asuu samassa talossa omissa asunnoissaan, mutta seurustelee entiseen malliin.

Kävin tänään äidin luona viemässä pientä joulutavaraa...pipareita ja pienen pöytäkuusen, sekä kynttelikön.
Viime yönä äiti soitti puolenyön maissa ja ihmetteli, että miksi ei päivä valkene. Yhdessä sitten puhelimessa naurettiin, kun oli vuorokaudenajat sekaisin.
En tässä tapauksessa ihmettele äidin sekoamista yhtään, koska minäkin...paljon nuorempi ihminen saatan päikkäreiden jälkeen miettiä, missä kohtaa vuorokaudessa mennään.

Tänään jäljitin yhden ahdistuksen syynkin... avaan palvelutalon oven ja näen pitkän käytävän, jonka toisessa päässä äiti asuu...tuntuu niin lohduttomalta ajatella, että siellä  vanhukset ovat lokeroissaan odottamassa kuolemaa...terminaalihoitoa...saattohoitoa...mitä lieneekään, mutta niin ahdistavaa ...sitä en osaa edes kuvata.