Täällä satoi tänään varsinaisen ensilumen. Koiruus oli aivan innoissaan pehmeästä lumesta, vaikka on jo yhden talven nähnyt...ei tainnut muistaa, kuinka kivaa lumi on ;)

Ahdistus ei vaan ota hellittääkseen. Jossain takaraivossa asuu pelko. Tuo pelko sisältää niin paljon, etten nyt jaksa alkaa sitä analysoimaan.
Uudet lääkkeet tuntuvat purevan kipeisiin korviin...nyt menee tippoja korviin, nenään, silmiin...pillerimuodossa sitten lääkitystä suuhun. Tätä se nyt on ja tulee varmasti olemaankin. Hoitajille lisää palkkaa...täältä tullaan vauhdilla hoidettaviksi.


Pitäisi paneutua ruuanlaittoonkin...pelkällä leivällä olen elänyt....niin ja tietty saavikaupalla kahvia. Huomiseksi teen lasagnea...oikein ison kipon. Syön sitä sitten monta päivää... se on koirankin herkkua.
Aika pysähtyneessä tilassa tuntuu elämäni olevan. Saattaahan se olla, että moinen kuuluu vanhuuteen... heh....minäkö vanha? Taivas on vanha ja armeijan hevoset...

Äiti oli tänään ihan pirteänä, mutta muisti ei pelitä minuuttiakaan....siis lähimuisti. Äiti alkaa jo olla vanha...melkein 91v...